Sunnuntaina sataa aina

Tuuli kiihtyi, pilvet vettyi, sadepäivä sai. Vähän toivoi, paljon pettyi ihmislapsi kai..
Yksin päivä seitsemästä aurinkoista toivoin tästä.
Sunnuntaina sataa aina. Pian on sunnunatai.
On niin märkä nurmennukka, niljainen on tie, kumarassa seisoo kukka, linnut missä lie.
Tuolla itkee rannan raita surullista sunnuntaita.
Sunnuntaina sataa aina, sade kaiken vie.
Jospa oiskin ollut pouta, en näin yksin ois. Oisin voinut erään noutaa retkelle ja pois. Tässä istun kanssa
lehden. Miksi, niin kuin kiusaa tehden,
sunnuntaina sataa aina. Ken sen tietää vois.
Arkipäivä ain on musta: työtä, työtä vain. Valo on vain heijastusta toisten ikkunain.
Sunnuntaitkin joita vuottaa pettymystä pelkkää tuottaa.
Sunnuntaina sattaa ain, koko sunnuntain.
Yhden päivän seitsemästä itse viettää saan. Sekin pettää tämän tästä sadekuuroillaan, eipä taida auringolla
meidän almanakkaa olla.
Sunnuntain sataa aina, nyt on sunnuntai.

Erja Jutila
jutilaerja@suomi24.fi